Enkelien suojassa Ilkon vihreillä niityillä

Juhannusaaton Tuomasmessu Ilkossa oli parinkin viime vuoden tapaan hiukan arpomista sateen kanssa. Alkuiltapäivästä sää oli vielä lämmin ja sateeton mutta myöhemmin alkanut sade viilensi ilmaa.

Tutut Tuomaslaulut ja syvästi hoitava messu, mukava yhdessäolo, saunominen sekä monipuolinen tarjoilu ilmaisine lettuineen saivat sadat ihmiset olemaan paikalla iltaan saakka. Joukossa oli ilahduttavan paljon niitäkin jotka viettivät nyt juhannusta Ilkossa ensimmäisen kerran. Moni sanoi tulevansa uudestaankin.

Sää on myös varustekysymys. Ilkon nurmikoilla oltiin varustauduttu asianmukaisesti erilaisilla sateenvarjoilla ja sadetakeilla. Perinteinen kaunis enkelinkuva suojasi kantajaansa tässä varjossa.

Esirukousjohtaja Eija Niemi luki kuulijoille tuntemattoman kirjoittajan runon joka oli Lontoon St Paulin katedraalista ostetussa kirjanmerkissä. Eija säilyttää tätä runoa autossaan näkyvällä paikalla muistutuksena.

I got up early one morning
and rushed right into the day;
I had so much to accomplish that
I didn´t have time to pray.

Problems just tumbled about me,
and heavier came each task.
“Why doesn´t God help me?” I wondered.
He answered, “You didn´t ask”.

I wanted to see joy and beauty,
but the day toiled on, grey and bleak,
I wondered why God didn´t show me.
He said, “But you didn´t seek”.

I tried to come into God`s presence;
I used all my keys at the lock.
God gently and lovingly chided,
“My child, you didn´t knock”.

I woke up early this morning,
and paused before entering the day,
I had so much to accomplish
that I had to take time to pray.

Kim Rantala käytti saarnassaan tehosteena mm. lammasta ja juomapulloa. Saarnassa muistutettiin mm. siitä miten oma Paimenemme ei meitä hylkää vaan huolehtii kaikissa olosuhteissa, myös niissä vaikeimmissa. Kun kompastumme tai kaadumme, niin kaikki ei lopu siihen. Saamme aina uudelleen aloittamisen mahdollisuuden.

Messun jälkeenkin ohjelmaa riitti vielä. Jotkut lähtivät saunaan, toiset sisälle kahvin ääreen tuttuja tai vieraampia ihmisiä tapaamaan.

Osa taas uskaltautui sateesta huolimatta nuotiolle makkaraa paistamaan. Sampo ja Satu Raitanen eivät pientä kosteutta säikkyneet. Makkara ja nuotion liekki lämmittivät mukavasti.

Illan hämärtyessa sytytettiin perinteisesti kokko valaisemaan jylhää Pitkäjärveä. Ilkosta vähitellen pois lähtevät saattoivat pohtia vaikkapa messussa lauletun Lasse Heikkilän kappaleen sanoja:

Viimeiset veneet kun palaavat rantaan,
illaksi kääntynyt päivä jo on.
Piirretään vielä, hei, sydämet santaan!
Valvotaan vierellä nuotion!

Lisää kuvia messusta tästä linkistä