Tuomasmessu 2.2.2010

Tultiin arki-iltana kirkkoon Valon ympärille, tutut messutuomaat, uudet etsijät ja monisatapäinen kanttorien joukko, joka viettää Tampereella yhteisiä päiviään. 

- Olet tervetullut VALOISAAN Tuomasmessuun! Rukouksemme on, että tämä messu voisi olla valon voitto myös meidän sydämissämme, kutsui Minnamaria Tammisalo tervetulleeksi kirkkoon saapunutta väkeä.

- Pimeässä ei ole varjoja. Valo synnyttää varjot ja tuo myös samalla toivon. Mitä kirkkaampi valo on, sitä terävämpinä piirtyvät myös rajat. Olemme tulleet Jumalan lähelle Hänen valoonsa. Synnin runtelemassa elämässä kukaan meistä ei voi tulla Jumalan eteen ilman varjoa, johdatteli puolestaan Timo Takala läsnä olleita tunnistamaan ja tunnustamaan varjomme ja jatkoi: 

- Taivaan valo on ainutlaatuista. Se ei ainoastaan synnytä varjoja, vaan se myös hajottaa ne. Pintaan nouseva, tunnistettu ja tunnustettu varjo on mahdollista saada anteeksi. Se on ainut tie eteenpäin, sillä haudattu totuus ei koskaan kuole.

Polvillaan

Synnintunnustus sykähdyttää. Kaksi pappia polvillaan alttarikaiteella. muotoilemassa sanoiksi omaa tunnustustaan, sanoja jotka nousevat yhteisestä ihmisyydestä ja sen varjoista.

- Herra, koen voimattomuutta kiireen ja katastrofien keskellä, monien odotusten ja toiveiden paineissa. Sinun ristisi katoaa näkökentästäni, ja näen vain oman mahdottomuuteni ja heikkouteni. Kristus, anna minun syntini anteeksi ja johdata minua saamaan valoni, toivoni ja voimani päivittäin sinun läheisyydestäsi.

- Anna anteeksi se, että elämästäni aina välillä hukkuu Sinun tahtosi mukainen mittakaava. Usein pienet asiat ovat minulle suuria ja suuret asiat pieniä. Sinä olet opastajani, mutta en ole totellut Sinua. Lähelläsi valo näyttää varjot. Hyvä Jumala, hajota ne varjot.

Syvä katumushiljaisuus täyttää kirkon. Mutta: Hyvä ystävä!. Saat turvallisin mielin uskoa, että Jumalan iankaikkinen valo on osunut  elämääsi. Se on hajottanut varjot sisältäsi ja läheltäsi.

Valoa ja toivoa

Cantionale-kuoron väkevä miesporukka Kalervo Karvonen, Martti Hirvonen, Paavo Latvala ja Sergei Lokko (ei kuvassa)  pani toimeksi ja rakensi rikasilmeisen rukousalttarin, vaikka edellisellä viikolla ei heillä vielä ollut vähäisintäkään ymmärrystä, mistä tällaisessa tehtävässä on kysymys. Virren säe sai idean syttymään ja haasteellinen tehtävä löysi nopeasti ilmiasunsa.

 Monilla kuorojen ja muusikkojen rakentamilla rukousalttareilla eli valon ja musiikin teema. Solenne-kuorolaiset olivat yhdessä miettineet kirkkautta ja valoa ja päätyneet pohdinnassaan toivoon. Löydön vahvisti sopiva psalmin jaekin: Hiljene, sieluni, Jumalan edessä! Hän antaa minulle toivon. Alttarin rakentamisen kaikkien puolesta hoitivat Tiina Lehmussaari ja Riitta Mäkinen.

 Toivosta puhuttiin myös saarnassa oikein kahden papin voimin. Hyvin rehellisesti ja henkilökohtaisella tasolla Minnamaria Tammisalo ja Timo Takala kuvailivat toivon merkitystä ja sisältöä kristityn matkan vaikeissa vaiheissa. Saarna kokonaisuudessaan luettavissa tästä linkistä.

Laulu soi

Tuomasmessussa kansa haluaa laulaa. Tällä kertaa laulu aivan vyöryi kirkon takapenkiltä alkaen. Uudet ja vanhat messulaulut sekä virret kaikuivat vuoron perään Tuomas-orkesterin siivittämin sävelin ja yksilöllisin sovituksin.

Taivaaseen kohottava Pyhä-hymni ja kaipaavaa rukousta henkivä Tule, rauhan henki kuljettivat ehtoollisliturgian ulottuvuuksiin.  Afrikkalaisen gospelmessun Herran siunaus päättyi riemulliseen Hallelujaan, ja loppukulkuetta säesti uusi mukaansa tempaava Matkaa tee, matkaa tee, löydät Hengen raikkaan virran. Ei ihme, että kansa lähti spontaanisti taputtamaan riemullisen messun päätteeksi.

Teejatkojen porinaa

Teejatkoilla kryptassa oli tiivis tunnelma. Monille eri puolilta tulleille kanttorivieraille tamperelainen Tuomasmessu oli uusi kokemus.

- Tunsi heti, että messu oli rukoillen tehty. Pyhä Henki oli voimakkaasti läsnä, kommentoi Tapio Rekola Varkaudesta. - Synnintunnustus oli hyvä, koska se oli niin aito eikä vain käsikirjasta luettu.

 Paljon kansainvälisissä messuissa vieraillut Pia Bengts kuvaili Tuomasmessua suomalaiseen luonteeseen sopivaksi. Hänellekin monet laulut olivat tuttuja. Erityisesti hän arvosti messun rukouselämää: rukousalttareita, rippimahdollisuutta ja alttaripalvelua.

 Saila Munukka on ollut aiemmin useissa eri messutehtävissä, mutta oli nyt ensimmäistä kertaa pappina jakamassa ehtoollista.

- Messu puhutteli jälleen itseäni. Koen, että Tuomasmessu on hengellinen kotini, hän kuvaili.  Saila on tehnyt teologian opintojensa pro gradu-tutkimuksen Tampereen Tuomasmessujen saarnoista. Tämän messun kahden papin saarnan hän arvioi toteutuksen poikkeavuudesta huolimatta melko tyypilliseksi Tuomasmessun saarnaksi.

Minnamaria Tammisalon ja Timo Takalan saarna 2.2.2010

Kuvia messusta