Saarna Tuomas-messussa 6.9. 2009

Matti Helin: Rakkauden lähiverkkoyhteys

Mark 12: 41-44

Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: "Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi."

”Pikavippi tarjoaa erittäin vaivattoman ja nopean tavan lainata rahaa ilman vakuuksia ja takaajia aina 1.000 euroon asti. Otamme vastaan hakemuksia 24 tuntia vuorokaudessa. Käsittelemme pikavippihakemukset aina luottamuksella ja nopeasti. Rahat saat tilillesi kolmessa minuutissa. Lainahakemuksen voi lähettää tekstiviestinä numeroon 123 tai Internetin kautta käyttäen verkkopankkitunnuksia. Palvelemme Sinua markkinoiden johtavan pikalainayrityksen luotettavuudella ja ammattitaidolla.”

Näin se nykyään käy, helposti ja nopeasti. Niin helposti ja niin nopeasti, että pikalainan ottaja ei aina huomaa, millaisiin ehtoihin hän lainaa ottaessaan sitoutuu. Toisaalta, kun tarve on akuutti ja välttämätön, on hyvä, että edes tällainen mahdollisuus on olemassa.

Tiedämme, että pikalainaan joutuvat useimmin turvautumaan vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevat. Evankeliumin köyhällä leskivaimolla ei ollut pikavippimahdollisuuksia ja muutenkin lesken asema sen aikaisessa yhteiskunnassa ei ollut kaksinen. Mutta jotain yhteistä ja ehkä yllättävääkin saattaa löytyä tuon ajan juutalaisesta uhrikultista ja tämän päivän länsimaisesta elämänmenosta.

Läpi kirkon historian köyhän leskivaimon asennetta ja toimintaa on pidetty mallina ja esimerkkinä kristityille. Kun muut antavat liiastaan, tämä köyhä - siis todellinen kristitty - antaa kaiken, jopa sen, mitä hän elääkseen tarvitsee. Siinä ovat niin sanotusti asenne ja tavoite kohdallaan vai ovatko?

Tarkka raamatunlukija huomaa, että Jeesus ei tilanteessa aseta seuraajilleen tämänkaltaisia rimoja tai kelpoisuusehtoja. Miksi antaisikaan, sillä hyvät teot eivät ole iankaikkisen elämän ehto. Kertomuksessa Jeesus vain kutsui opetuslapset koolle ja kuvasi heille tilanteen, jonka oli nähnyt. Tapahtuneen tulkinnan hän jätti kuulijoille.   

Entäpä jos köyhän leskivaimon kuparikolikot olivat hänen viimeinen yrityksensä hankkia itselleen Jumalan laupeutta, kun kukaan muu ei hänestä näyttänyt välittävän? Siihenhän juutalainen uhrikultti tähtäsi – Jumalan laupeuden ja armon ostamiseen. Oliko nainen sellaisen piittaamattoman yhteiskuntajärjestelmän uhri, joka oli välittävinään apua tarvitsevista, mutta joka mahdollisuuden tullen löysi aina uusia tapoja hyötyä heikoista ja sairaista?

Entä olemmeko me - erilaisten pikavippien ja vastaavien aikakaudella - luoneet sellaisen yhteiskuntajärjestelmän, joka on välittävinään apua tarvitsevista, mutta joka mahdollisuuden tullen löytää aina uusia tapoja hyötyä heikoista ja sairaista?

Alkavalla viikolla juhlistamme, työn merkeissä, nykymuotoisen kirkon diakoniatyön 80-vuotista historiaa Tampereella. Ensimmäinen seurakunnan palkkaama diakonissa aloitti vuonna 1929 työnsä tässä keskikaupungin alueella. Järjestöpohjaista diakoniatyötä kaupungissa on tehty jo yli sata vuotta.

Kirkon diakoniaa huomaa usein esiteltävän kirkon tekemäksi sosiaalityöksi, jota tekevät palkatut ammattilaiset. Tämä määritelmä jää auttamatta liian kapeaksi. Diakonia ei ohene sosiaalipalvelujen tuottajaksi vaan on olemukseltaan enemmänkin elastinen prosessi tai dynaaminen voima. Liike, joka toimiakseen edellyttää jatkuvaa luopumista ja jatkuvaa uuden luomista.

Diakonia - kristillinen lähimmäispalvelu - saa motivaationsa Jumalan rakkaudesta. Diakoniaa määrittääkin hyvin ajatus Jumalan armosta, joka konkretisoituu apua tarvitsevan henkilökohtaisessa elämäntilanteessa. Armon luonteeseen kuuluu se, että se hakeutuu aina sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Jokainen kirkon jäsen on kutsuttu välittämään tätä Jumalan armoa. Ei pakonomaisesti ja syyllistettynä, vaan iloisesti armon kokeneena.

Auttaminen ja avun saaminen ovat aina luonteeltaan yhteisöllisiä. Yhteisöllisyys on vertaista, samalla tasolla toteutuvaa vuorovaikutusta, jossa aivan hyvin niin sanottu auttaja voi itse olla avun saaja. Siksi diakonia toteutuu parhaimmillaan tilanteissa, joissa tavalliset ihmiset pitävät huolta toisistaan. Diakonia toteutuu aina silloin ja siellä, missä tapahtuu kuuntelemista, kannustamista ja kunnioittamista. Siellä missä rakennetaan ihmisyyttä.

Tähän kansanliikkeeseen, hyvään liittymiseen, haluamme haastaa kahdeksankymmenen työntäyteisen vuoden perinnöllä kaikkia tamperelaisia. Diakonia, lähimmäispalvelu, on jokaisen kirkon jäsenen asia.

Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että ihmisarvoisen elämän perusoikeudet toteutuvat. Että jokaisen oikeus saada kuulua yhteisöön ja saada apua kärsimykseen toteutuvat. Kaiken ydin on salliva, armollinen ihmisten seurakuntayhteisö. Sen tulee kutsua yhteyteensä kaikkia alueella olevia ihmisiä.

Meidän tehtävämme on uskoa siihen, että pienilläkin asioilla on tärkeä merkitys. Meidän tehtävämme on uskoa.

Kun rakkauden lähiverkkoyhteys kytkeytyy päälle, yksikin tunti vapaaehtoisena auttajana voi muuttaa yhden tai jopa kahden ihmisen kokonaisen maailman. Silloin olemme Jumalan armon toteuttajia ja ihmisyyden rakentajia, emme lisäuhreja ja uhrauksia vaativan valtajärjestelmän pönkittäjiä.