Saarna Tuomas-messussa 31.12.2009

Pekka Paakkanen

AIKAMME ON JUMALAN KÄDESSÄ

”Joonan merkki”, ”Pelastuksen merkki”

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. 2. Mutta Jeesus vastasi heille: "Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', 3. ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. 4. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. Matt.16:1-4

Uusi vuosi kuuluu siihen sarjaan seurakunnan juhlia, jotka tarkoituksensa puolesta voitaisiin sijoittaa mihin viikkoon hyvänsä tai kaikkiin vuoden viikkoihin!  Seurakunnan on jatkuvasti uudistuttava ja uudistettava itseään. Puhuttu kieli on kasvun alaista,  elävää ja mielikuvat vaihtuvat sukupolvesta toiseen. Kaikkien on kuitenkin tarkoitus kuulla hyvä uutinen Jeesuksesta.

Tämä tekee tämän päivän aiheesta ajankohtaisen. Tämän hetkisiä, ajankohtaisia uudistamisehdotuksia sinkoilee nimittäin tiedotusvälineissä ja kirjallisuudessa.  Jos näitä seuraisi, olisi jokaisen pakko kysyä: puhdistetaanko usko nyt Jeesuksesta, uskosta, Jumalasta, kääntymisestä, uudesta elämästä, ylösnousemuksesta, taivaasta…vai mistä?

Me joudumme tekemään lähes päivittäin jonkin valinnan. Luovummeko Jumalan lahjasta ja miellytämme siten niitä, jotka eivät ylösnoussutta Jeesusta tunne, vai pysymmekö uskon perustalla, jonka läsnä oleva Jeesus ja Raamattu antavat - ja olemme siten monen epäsuosiossa, joka ei Jumalaa, Jeesuksen Isää, tunne?

Tekstimme on tänään hyvin puhutteleva ja meidän elämäämme valaiseva. Meidät pannaan arvioimaan omaa arvostelukykyämme. Mitä sitovaa me sanomme tulevaisuudesta? Teksti on huonoja uutisia fariseuksille ja saddukeuksille, Jeesuksen ajan uskonnollisille ryhmille ja kansan opettajille. Samalla se on hyviä uutisia kaikille, jotka  haluavat seurata Jeesusta.

Tapahtuu vieläkin, että Jeesuksen vastustajat valmistelevat itse huonot uutisensa.  Näin kävi Jeesuksen ajan ankarille ja vaativille uskonnollisille johtajille, jotka vaativat erittäin tarkkaa lain noudattamista. Niin kävi myös niille apostolien ajan poliitikoille, jotka olivat näkemyksiltään vapaamielisiä ja eivät tunnustaneet mitään ylösnousemusta tai Pyhää Henkeä olevan olemassakaan. Suurella itsevarmuudella he asettivat vaatimuksensa Jeesukselle.  Tämän koetuksen eli testivaatimuksen piti takuuvarmasti johtaa Jeesus umpikujaan ja lausumaan rangaistavia, harhaoppisia tai yleistä mielipidettä loukkaavia sanoja.  

”Merkillä taivaasta” vaatijat tarkoittivat jotain näkyä, tekoa tai ihmettä joka olisi heille vastaansanomattomasti ollut jumalallista alkuperää ja siis Jumalan asioihin puuttuminen.  ”Merkki” tässä merkityksessä on siis niin pakottava tapahtuma, että sen kohdattuaan ihmisen ei ole pakko kääntyä, vaan se kääntää hänet automaattisesti, kuten oikea tieto oikaisee väärinkäsityksen. Hän ei tarvitse mitään uskoa, koska ”merkki” on vienyt kaiken tilan uskolta. Uskosta ja kääntymisestä Jeesuksen vastustajat silloin ja nyt eivät halua tietää mitään. Me emme saa tietää mikä heille olisi kelvannut. Tiedämme muualta Uudesta Testamentista, että eräissä tilanteissa samoille ihmisille ei kelvannut sokeana syntyneen näkökyky, joka leimattiin huijaukseksi, tai sairaiden parantuminen, jota pidettiin sapattia loukkaavana, laittomana parantajan toimen harjoittamisena.

Tämä ei ole meille mitenkään etäistä tai tuntematonta. Kohtaamme jatkuvasti tiedotusvälineiden koetuksen. Ihmisten arkitajuntaa ohjailevilla teksteille eivät myöskään kelpaa kritisoidun selitykset tai oikaisut. Jos yleistä mielipidettä loukataan, halutaan se nähdä usein ihmisoikeusloukkauksena. Jos uskoon perustuvasta mielipiteestä on taloudellisia seurauksia, se on julkisesti helppo leimata hyvinvointia vahingoittavaksi. Yksinkertaisen elämäntavan suosiminen tai kulutuksen hillintä eivät saa äänekästä kannatushuutoa aikaiseksi. Ihmisarvon palauttamista ajava tasa-arvo vääristyy liian usein väkivaltaiseksi tasapäistämiseksi. Jos Jeesukseen uskova ei  vaikkapa kannata kaikkia uskontoja tasa-arvoisesti, hänet on helppo leimata riidankylväjäksi.

Meitä vastaan tuulee myös tietämättömyyden koetus. Yksi ja toinen Jeesukseen luottava on saanut kuulla tai lukea, että hän on vihattavien tai hylättävien, aikansa eläneiden tai ennakkoluuloihin pohjautuvien katsomusten ylläpitäjä. Tämä viholliskuva on usein kokonaan keinotekoisesti rakennettu.  On helppo vastustaa pilakuvaa (jota ei ole olemassa elävässä elämässä) tai pelkoa (jota ei enemmistö kristityistä aiheuta tai edusta) tai perittyjä vitsejä tai epäperäisiä historiallisia esimerkkejä, joita on propagandassa kaikilla aloilla kautta vuosisatojen käytetty.

Tällaiset kuvat uskosta perustuvat harkittuun tietämättömyyteen tai tietoiseen vääristelyn haluun,  haluttomuuteen edes perehtyä uskon maailmaan. Sellainen perehtyminen tosin voi olla elämää muuttavaa. Jeesus itse sanoi: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.”(Joh. 7:17)

Jeesuksen vastaus uskonnollisille asiantuntijoille oli heille huono uutinen. Hän ei turhentanut heidän luontaista kykyään tarkkailla ”merkkejä”. He olivat aivan kykeneviä ennustamaan säätä ja näkemään sen ennusmerkkejä taivaalla. Kohtalokasta oli, että kaikkein lähinnä oleva merkki jäi heiltä huomaamatta.  ”Aikojen merkki” tarkoittaa nimittäin sitä, että Messias oli tullut. Jeesuksen mukana olivat Jumalan valtakunnan uudet elämänohjeet nyt voimassa ja kaikki oli heidän nähtävänään ja kuultavissaan Jeesuksen julistuksessa ja teoissa. 

He olivat samassa asemassa kuin muinaisen Niniven kaupungin asukkaat Joonan julistusta kuunnellessaan. He näkivät mutta niiniveläisistä poiketen eivät tahtoneet nähdä. He eivät halunneet myöskään kuulla muistutusta tästä. Usko, Jumalan lahja, näkee Jeesuksen teot osoituksena Jumalan voimasta ja kuulee Jeesuksen sanoissa Jumalan tahdon ja luomisvoiman.  Hei eivät olleet osa ”pahaa ja uskotonta” sukupolvea, kuten Jeesus sanoi, siksi, että silloin elävät ihmiset olisivat olleet moraalittomampia kuin seuraavien sukupolvien ihmiset. He löysivät tässä pahassa sukupolvessa paikkansa siksi, että he eivät halunneet nähdä lupausten täyttymistä Jeesuksen persoonassa eivätkä siten löytäneet heidän kansaan liiton tehnyttä Jumalaa. Vasta sanoman vastaanottaminen tekee mahdolliseksi luottaa Jeesuksen läsnäoloon ylösnousseena.

Hyvät uutiset meille ovat siksi samoissa evankeliumin sanoissa. Joonaa ei mainita vain siksi, että hän tuli merihirviön nielaisemaksi, vaan ennen kaikkea siksi, että hän toteutti (vaikkakin kiukutellen) Jumalan tahdon: asettui suurkaupungissa itse  julkisena saarnaajana alttiiksi ja saarnasi Jumalan tahtomia, epäsuosittuja, kääntymykseen johtavia sanoja.

Tämä koskee meitä ja ajankohtaista ajan käännettä, uutta aloitusta.  Voimme vain myötätuntoisesti valittaa, että Jeesuksen aikana kuulijat torjuivat sanoman.  Meitä lähempänä on se mitä me näemme ja kuulemme ja miten meidän käy ja miten monien näkijöiden ja kuulijoiden käy.

Jeesus on ”Joonan merkki” juuri siksi että hän on itse se, joka on tunnettava, nähtävä ja kuultava. Hän itse ja hänen sanomansa on merkki kaikille tämän sukupolven aikana.  Hän itse on läsnä täälläkin. Tämä on hyvä uutinen. Hän kuulee meitä ja hän puhuu meille lauluissa, hiljaisuudessa ja rukouksissa ja sanassa. Hän vaikuttaa joka hetki ja on läsnä kun me valitsemme, päätämme ja hyväksymme tai hylkäämme jokapäiväisiä asioita. Hän itse antaa suuntaa, jonka me muuten hukkaisimme

Hänen persoonassaan, nyt ylösnousseena ja seurakunnassaan paikalla olevana, Jumala kääntyy ihmisten puoleen. Siksi tulemme häntä tapaamaan kerta toisensa jälkeen ehtoolliselle.

Tarvitaanko jotain muuta? Onko tulossa uudempia tai parempia Jumalan tuntemisen teitä?

Meille on tärkeää, kuten oli Jeesuksen ajan asiantuntijoille, että Jeesus oli ja ON Jumalan viimeinen sana. Joka ei tunne Jumalaa Jeesuksessa ei tunne häntä missään muussakaan.  Tämä tekee sanoman Jeesuksesta ja Jeesuksen sanoman niin vakavaksi ja pysähdyttäväksi meidän aikanamme. Koko Jumalan rakastavan, anteeksiantoon, uuteen elämään ja armahtamiseen kutsuvan sanoman ylle on ikään kuin piirretty tämänpäiväisen evankeliumin vastaansanomaton merkki: kenenkään ei auta menettää viimeistä, ainoaa mahdollisuutta tuntea Jumala, Jeesuksen Isä!

Tämä pysyvä kutsu lähemmäksi ja aivan lähelle on seurakunnan jatkuvaa elämää. Nytkin se on voimassa ehtoolliskutsuna. Mutta se jatkuu kutsuna samaan luottamukseen sitten kun taas kohtaamme lähimmäisiä ja teemme heidän näkyvissään ja heidän kuultensa valintoja ja päätöksiä elävään Jeesukseen luottaen.  Tässä me voimme tukea toinen toistamme.